Sosiaalidarwinismia: Oikeistolaisen ajattelun mukaan upporikkaat, resursseja hamstraavat tahot ovat ”oikeutettuja” asemaansa ja toimintaansa. Se, mistä ei yleensä muistuteta on, että yhtä lailla oikeutettuja ovat vähäosaiset yhdistämään voimansa ja valloittamaan takaisin resursseja siten, että ne jakautuvat tasaisemmin.
Täydellistä tasajakoa ei varmasti tule koskaan tapahtumaan, mutta vaihtelevuutta kyllä, siinä keille resursseja ohjautuu. Tätä vaihtelevuutta vallan ja rahan/resurssien kahvassa olevat pyrkivät viimeiseen asti välttämään keinolla millä hyvänsä, esimerkiksi :
– huijaamalla vähäosaiset pysymään kuuliaisen orjan roolissa: ”köyhä on itse syyllinen ongelmiinsa eikä ole oikeutettu parempiin elinolosuhteisiin”
– ostamalla yhteiskunnallisen väkivaltaosaston puolelleen: poliisin* resursseja leikataan, mikä mahdollistaa yksityisen lainvalvonnan yleistymisen, joka taas johtaa siihen, että ne, keillä on varaa, voivat ostaa itselleen turvallisuutta.
* Moni suhtautuu epäilevästi poliisiinkin, ja osin ymmärrettävästi (käytännössä poliisi on ”ostettavissa” samoin kuin yksityiset tahot), mutta periaatteessa poliisi on edelleen koko yhteiskunnan palvelija eli ”kaikkien puolella”.
Darwinin selviytymisopeilla voidaan perustella yhtä hyvin/huonosti niin oikeistolainen kuin vasemmistolainenkin politiikka. Vähäosaisten syyllistäminen huonosta asemastaan on pelkkä sotataktiikka, jolla pyritään lannistamaan hamstrattuja resursseja tarvitsevat epädarwinilaisesti tyytymään huonoon asemaansa.
Resurssien edes jossain määrin tasatusti jakamisen pointti on, ettei kaikesta tarvitsisi koko ajan tapella. Resurssit riittäisivät vaikka mihin, jos keskityttäisiin siihen, että jokaisen perustarpeet turvataan (ks. esim. perustulo) ja vapautuvat voimavarat kohdennettaisiin kehityksen ja luovuuden käyttöön ihmisten ja planeetan tulevaisuuden hyväksi sen sijaan, että haaskaamme kaiken ajan ja energian tappeluun viimeisestä öljytynnyristä.
Ihmisellä olisi mahdollisuus nousta ottamaan vastuu omasta evoluutiostaan. Tämän rohkean askeleen ottamisen sijaan me vain nujakoimme keskenämme kuin pahaiset kakarat. Onko ihmislaji liian keskenkasvuinen astuakseen aikuisuuteen? Onko meillä aikaa odottaa? Jos viimeisen sadan vuoden (Horuksen ajan) tapahtumat ovat ihmiskunnan kypsyyskoe, rite of passage, onko 2012 sen kulminoituma? Portaikon viimeinen askel, lopullinen koetinkivi, jonka ylitettyämme olemme astuneet aivan uudelle evoluution tasolle…?